Alkaa käydä vähiin nämä meidän kuulumiset täältä äipän luota. Elvistä tullaan hakemaan JO huomenna eli perjantaina. Ollaan kuultu, että se pentu, joka lähtee joutuu käymään kylvyssä, kynnet leikataan vielä kerran ja saa vielä viimeiset keltaiset tahnat kitaan, jota myös matolääkkeeksi kutsutaan. Mutta sitä ennen me nautiaan ihan täysillä. Ollaan ulkona , leikitään ja juostaan niin paljon kuin meidän pikku tassuista pääsee

Mitäkö mietin, no  sitä, että kohta me jätetään tämä meidän synnyin koti ja lähdetään kohti tuntematonta.  Onneksi meitä odottaa rakastavat perheet, jotka ovat luvanneet pitää meistä huolta ja rakastaa

Kyllä pennun elämä on ihanaaaa

 Tänään minä Beso Bocan Everardo tuttavallisemmin Elvis opetin pikkusiskolleni Islalle, miten tullaan rappuset alas, kun sitä alkoi niin jänskättää. Siellä se ylärappusilla seisoi, kun me muut kirmailtiin nurtsilla

Menin sitten näyttämään ettei tämä ole niin paha. Pitää vain uskaltaa ja luottaa itseensä. Aluksi näytin pari kertaa ihan itsenäisesti, mutta ei se Isla vieläkään uskaltanut, joten tein niin kuin jokainen pieni herrasmies tekee
Menin ihan Islan eteen ja näytin ihan tassusta pitäen ja olin siinä edessä vähän turvanakin

 Ja kas, siitä se Islalla ajatus sitten lähti

Me poijjaat ollaan jo ihan mestareita tässä

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kyllä näitä vesseleitä tulee ikävä. Mahtavia pikkukoiran alkuja. Reippaita naskalihampaita.Kasvattajan ikävämmät hetket ovat sitten viikonloppuna ja tulevana maanantaina. Sitten on niin hiljaista, ei tartte varoa pissalammikoita eikä huolehtia nappuloita turpoamaan. 

"Pienten koirien uudet omistajat ovat vakaasti päättäneet
olla lempeitä mutta lujia,
laatia kunnon nokkimisjärjestyksen, juurruttaa tottelevaisuuden.
Tehdä pennulle täysin selväksi, missä sen paikka on.
Siinä ne sitten ovat. Ruokakuppi. Kori. Huopa. Koiranpentu.
Keittiössä.
Innokkaat omistajat makaavat sängyssään, ovi kiinni
- kovettaen koiranpennun edessä sydämensä.
Koiranpennulta kuluu tunti pari - hyvällä tuurilla vain puoli tuntia -
nyyhkimiseen, vaikertamiseen, ulvomiseen, voihkimiseen, uikuttamiseen, raapimiseen, tömistelemiseen ja tavaroiden tyrkkimiseen.
Ja sitten se on kierähtänyt kerälle sänkyyn.
Vain täksi yöksi.
Tai seuraavaksi viideksitoista vuodeksi."

-Pam Brown-

Moikkelista taas. Ollaan jo kuuden viikon ikäisiä palleroisia. Meno senkun hurjistuu sitä mukaa kun kasvetaan. Saatiin tälläinen kiva lelu. Oli kuulemma teerensiipi. Se koira, Tyyne, joka asustelee tuolla kartanolla pääasiallisesti oli haukkunut sitä ja sen omaihminen oli sitten käyttänyt sellaista vehjettä millä ne linnut tippuu puusta. Kiitos Tyyne, tämä OLI  varsin mieluinen lelu siihen asti, kunnes meidän äippä hoksasi sen ja salaa kävi sitten syömässä. Kiitti mutsi kovasti. Me oltaisiin niin mielellään retuutettu sitä pitempäänkin, koska osasta meistä tulee samanlaisia kuin se Tyyne. Etsitään sitten aikanaan omille ihmisillemme näitä samanlaisia lintusia metsästä

Minulla ( Elvis) ja Vapulla oli omat vuorot leikkiä tällä lelulla. Yritettiinhän sitä yksissä tuuminkin retuuttaa, muttei siitä oikein tullut mitään, niin päätettiin sulassa sovussa sillä periaatteella, että yksi kerrallaan

Meistä on kuoriutunut varsin toimeliaita pentusia. Lehdet luetaan tarkkaan. Halutaan olla kartalla mitä maailmalla tapahtuu

Osallistutaan jumppa tuokioihin

ja vatsalihakset kuulemma pitää olla tikissä. Ei vielä oikein osata hahmottaa miten tällä laitteella toimitaan, mutta harjotellaan

 No niin, kuten aikaisemmin tuli kerrottua siitä eläinlääkäri jutusta niin nyt viime torstaina se sitten tapahtui. Meidät laitettiin kotona kantokoppaan, äippä mukaan ja sitten  mentiin.
Ekana syyniin joutui Isla ( Beso Bocan Efigenia ) , Tisuteltu oli sen verran ja nappuloita mussuteltu 2 830 gr:n verran. Katsottiin suuhun, kuunneltiin sydän äänet, kurkattiin korviin ja silmiin, väänneltiin ja käänneltiin jalkoja ja sitten lopuksi pistettiin neulalla niskaan. On mukamas jokin tunnistusmerkintä, että kun sellaista lukulaitetta käyttää sen sirun päällä niin  osaavat sitten katsoa että olen se koira, mikä minun kuuluukin olla. Olin tosi reipas enkä juurikaan reakoinut siihen pistoon. Terve tyttö

Toisena piinapöydälle joutui Elvis ( Beso Bocan Everardo ). On senverran tiuhaan ollut antimilla, että painoa oli 3 180 gr. Minun omaan terveyskorttiin tuli merkintä, että molemmat kivekset tunnettavissa. Olisivat kysyneet minulta suoraan, niin olisin sanonut. Terve pentunen olen myös minä

kiskottiin hännästäkin. Suora se on, sen verran sitä ovat sisarukset kiskoneet

Kolmanneksi pikkuemäntä Vappu ( Beso Bocan Eithne ). Onhan sitä tisulla oltu ja ruokakupposen äärellä että painoa oli kertynyt 2 700 gr. Reippaasti olin, enkä juuri kissaa sanonut kun pistettiin. Terve tyttö myös minä

Se siitä. Joko täältä kohta päästään 

Minä pikkuherra Luca ( Beso Bocan Ezequias ) olen ollut ruoka-aikaan saapusalla sen verran että tisumaidot ja nappulat yhteensä olivat kerryttäneet elopainoa 2 950 gr, Samat rituaalit tehtiin kuin sisaruksillekin. Katsoin varkaiten mitä niille tehdään. Se viimeinen juttu missä otetaan niskavilloista kiinni ja pistetään tuntui aika jännittävälle jutulle, vaikkakaan kukaan ei kiljunut, mutta multa tuli pikkunen " ai " . Minulta tuntui kans ne poikien jutut ja sain terveen pennun leiman otsaan. Eli sanoisinko kaikkien pentusten puolesta, että riimaa pukkaa. Terveitä ollaan koko pentujengi

Meitä on jo alettu vähän valmistella meidän " pesästä lentämiseen ". On tullut jokin pentupaketti ja tulostin on laulanut jostakin pentuohjeista, miten meidän kans voisi pelautua ne meidän omat ihmiset. Ja jotkut paperitkin ovat tulossa ? On tämä touhua
Meidän oma äippä on sitten ollut muutaman yön sitä mieltä, että se ei enää nuku meidän kans. Se haluaisi niin kovasti jo oman ihmisensä viekkuun tai edes samaan huoneeseen, joten se on kaikessa viisaudessaan, meidän äippä on varmaan viisain koira maan päällä, keksinyt miten sen portin, joka erottaa meidän oman huoneen muusta tilasta saa auki. Me ei sitä tiedetä miten se sen tekee, mutta tekee sen kuitenkin ja sitten se luikkii sinne vintin oven taakse, missä sen oma ihminen laskee lampaita yön ajan.

Sen lepertelijän ja pusuttelijan mielestä meidän äipän pitäisi vielä tarjoilla meille huikopalat yöllä jos meitä alkaa nälättämään, joten se muutti sitten alakerran sohvalle laskemaan niitä lampaita. Sen kaksijalkaisen mielestä meidän äipän ei pitäisi kokea mitään ressiä kun se ressi voi tarttua meihinkin ja me ei mitään ressiä enää haluta. Ei me toki tiedetä mitä se ressi on, mutta melkoiselta sanahirviöltä se kuulostaa.  Se portti on sitten koko ajan auki, mikä tarkoittaa myös sitä että ME voidaan nukkua ihan siellä missä meitä huvittaa... onkohan tämä sitä vapaata kasvatusta, mistä ollaan kuultu aina sivu korvalla,
Täytyy kyllä sen verran tunnustaa, että se meidän äipän omaihminen yritti ensiksi sohvalle siirtymistä nukkua meidän kanssa täällä meidän huoneessa, mutta taidettiin antaa liian voimakasta kiinalaista päähierontaa sen päänahalle yö aikaan pikkuhampaillamme, ettei se sitä kestänyt tai halunnut, ihan miten vain. Taisi joku meistä nirskauttaa hampailla sen poskeenkin ja varpaaseen. Ihmiset ovat aika herkkänahkaisia meihin koiriin verrattuna

VIISIVIIKKOISET VIIKARIT


Tässä me ollaan koko komeudessaan

Luca

Elvis

Isla

Vappu

Meidän mummu on ihan super. Se palluttaa meitä ihan kybällä

Meille kuuluu hyvää. Ollaan eletty niinkuin pikkupentusen kuuluu elääkin.Nukutaan, ulkoillaan, opetellaan kakkimaan pihalle, vaikkakin se on vaikeaa jos pitää samalla haistella kukkasia

Juostaan jo ihan satasta jos ei peräti kahtasataa

 Me ollaan keksitty ihan ite miten Dobo lörpällä tehdään. Isla on aika hyvä tasapainoilemaan sillä

Kirmataan jo ihan kunnolla pitkin kenttiä

Välillä mummu ei hoksaa että joku meistä voi olla ihan liki kun se tekee kuperkeikkoja 

Ollaan myös leikitty Tarzania verhoissa. Sen takia ne on pitänyt nostaa vähän ylemmäksi. Kaikki kiva kielletään

Aloitettiin autoilu. Eipä ollut kummoinen juttu. Ei itketty yhtään, ei vikisty yhtään, oltiin vaan. Mitäpä sitä turhia huutelemaan

Meidän äiskä on aika väsy, mutta silti se jaksaa rakastaa meitä 

Torstaina mennään sinne eläinlääkäriin tarkistukselle ollaanko me ihan ok. Ja me saatiin eilen sitä kamalaa tahnaa taas suuhun. Meidän mielipidettä ei siihen hommaan juurikaan kyselty. On kuulemma meidän parhaaksi. Kai ne nuo immeiset sen tietää, ainakin me luotetaan siihen