kuva Sari Korhonen

TOKOKISOISSA SOTKAMO

Tuomarina Allan Aula

Paikalla olo, munkkirinkilä 0, Tilta on jostakin kehitellyt oman teoriansa paikallaoloon kisoissa. Se raukka luulee että piilossa on tarkoitus olla molempien, ei pelkästään ohjaajan. Pysyi kuitenkin hieman kauemmin kuin edellisessä kisoissa, joten reenaaminen on tuottanut tulosta :D. Harmillista vain että reeneissä ongelmaa ei ole joten siihen puuttuminen on varsin haastavaa

Tästä se alkaaa

Seuraaminen 10, Tämän Tilta osaa ja kympin arvoisesti

Seuraamisessa pientä lisä haastetta kun kengän nauhat aukesivat

Istuminen liikkeestä 10, Hyvä ja nopea

Luoksetulo 10, Tähän olen enemmänkin kuin tyytyväinen sillä kahdessa viikossa sain liikkeen " varmaksi ", sillä aikaisemmin pysähtyminen oli käsimerkillä ja nyt suullinen.

Skarppina

Ruutu 0, Se siitä helposta nakista. Lähti kuin ohjus luoksetulon merkille, meni hämilleen sekä koira että ohjaaja. Nyt sitten reenitään että luoksetulon merkit ovat huomattavasti lähempänä ruutua

Onhan se melkein ruudussa pienen mutkan kautta

Hyppynouto 10, Kympin arvoisesti se menikin

Metallinouto 9, perusasento jäi sitten tekemättä lopuksi

Tunnari 10,  Pientä epäröintiä, haistoi oman hyvin, mutta kävi tarkistamassa kuitenkin loputkin. Nosti oman varmasti tarkastuksen jälkeen

Onks se tää ,vai  ?

Kaukkarit 9, Hätähousu ohjaaja sössi pisteen . Vaihdot hyvät ja varmat

Kokonaisvaikutus 10, Iloista tekemistä, häntä heiluen

Pist. 234 5/6 sijoitus

Kahdesta munkkirinkilästä huolimatta hyvä kisa ja kun tuo paikallaolo saataisiin kuntoon ( loistava sotasuunnitelma jo suunniteltu ) niin sitähän ei tiedä miten pitkälle sitä vielä pötkitään

Onneksi sää suosi VOI luokkaa, sillä meidän jälkeen alkoi AVO ja vettä tuli kuin aisaa


Kiitos Sari taas kuvista

SUNNUNTAITA SALMEN OPISSA

 Se ei riitä että lauantaina käy kisoissa, pitää päästä vielä sunnuntaina Kajaaniin oppiin. Tällä kertaa lauantain tuomarin eli Mujusen Salmen. Molemmille koiruleille Tiltulle ja Amolle paikka varattuna ( eläkeläinen Diva saa jo huokaista näistä kinkereistä ) estradilta, joten ei kun menoksi

Puoli seittemältä kyyti pihassa akkoja ja koiria niin paljon kuin vain farmari marsuun sopii ja menoksi.

Omistani ensin koulun penkille asteli Amo. Mörkö oli jätetty kotiin ja reippaasti tuo poikanen otti tilan haltuun niin Salmen kuin koko kuulijakunnan

Moii, mä oon Amo, sä oot ? varmaankin ihan kiva tyyppi

Amon kanssa otettiin seuraamista, mitä jatketaan mallia imutus jotta paikka pysyy hyvänä ja pääsee palkkaamaan oikeasta. Niin paljon ( paljon ja paljon ) kuin siihen olen panostanut oli palkitsevaa kuulla että Amo seuraa hyvin, persuus suorassa ja kontakti kohillaan. Jonkin verran ollaan kokeiltu myös siirtymistä lelu palkkaan, mutta tehdäänhän pohja kunnolla ja siirrytään sitten astetta rankempiin palkkoihin

Perusasento taitaa olla jo Amon pravuuri

Taidettiin me vähän leikkiäkin välillä

Seuraavaksi hioimme ruutua ja luoksetuloa. Ruutua jatkan edelleenkin samoilla linjoilla kuin ollaan tähänkin asti reenailtu, joten namit ruudussa me jätämme ihan suosiolla joillekin toisille, mutta onpahan sekin kokeiltu, mutta ei ole meidän juttu. Amo hahmottaa jo ruudun mallikkaasti ja olenpahan ihan piruuttani kokeillut ruudussa seisahtumista ja siitä maahan menemistä, tekihän se ne mallikkaasti, mutta ei kiirehditä, tehdään tässäkin asiassa hyvät pohjat ja hiotaan sitten se loppusilaus kun on sen aika

Luoksetulo on varma liike ja hallittu. Pikkumies sai hyvät " arvosanat " kouluttajalta. Osaa ikäisekseen paljon asioita ja on kuulemma saanut postista myös aivot. Se on kyllä havaittu....asiassa kuin asiassa.

Katsotaan mihin meillä aikanaan rahkeet riittävät, mutta voinen sanoa että silloin kun pentulaatikossa persepystyssä tuumailin mikä pentusista jäisi kotiin niin voin sanoa että tein oikean ratkaisun. Kaikista tihutöistä huolimatta tämä poika on jo nyt opettanut paljon ja yhteinentaival on vasta alussa. Elämäni mies <3

Tiltulaisen kanssa reenailimme sitten niitä asioita jotka kisoissa jäivät vähän vajaiksi. Eli paikalla olo ( enää 3 min ja 85 sek saisi opetettua niin avot ) ja kaukoissa seisomasta istumaan menemistä ettei se takajalan pahanen liikkuisi sekä luoksetulossa seisomaan jääminen vaihdetaan käden huitaisusta suulliseen seisahtumiseen

Paikalla olossa lähti aika hetimiten perään, toisella kerralla pientä painetta ja vinkumista, mutta pysyi ja kolmannella kerralla jo yllättävänkin rauhallinen. Ohjeiksi saatiin täydellinen palkkaamattomuus vaikka pysyisikin paikallaan sekä reeniä reeniä reeniä ( niinkuin sitä ei olisi tehty ) kyllästymiseen asti. Katsotaan sitten mihin näillä opeillä pääsee. Tosin, tässä kohden on peiliin katsomisen paikka, sillä hyvästä paikalla olosta on melkeinpä olleet banderollit, ilmapallot ja tanssitytöt paikanpäällä, mutta nyt tuo kaikki on vain historiaa ja paikalla on vain hiljainen viilipytty ohjaaja joka hiljaisella hyväksynnällä kuittaa onnistumisen

Paikalla olo on ahterista 

Takapalkalla seisahtuminen luoksetulossa on ihan jees, mutta kun sääntökirjassa on jäänyt maininta siltä osin pois että sitä saisi kisoissa käyttää

Voihan se reenaaminen olla näinkin kivaa

Tilta on periyttänyt sivulletulon Amolle ilmeineen päivineen

Seisomasta istumaan. Kovettumat käsistä lähti tämän liikkeen myötä totaalisesti. Sen verran hanakkaasti reenattava järsi lihapullaa että meni kämmennahat samantein

Lelu ilman leikkiä on just sieltä

Kiva koutsi tuo Salme, positiivista palautetta kuitenkaan ei ylimenevänä. Asiallista palautetta ja kouluttajalta paljon sanottu että teki tavalla tai toisella niin kaikella tekemisillä on yhteinen päämäärä. Yhtä ainoaa koulutustapaa kun ei ole. 

Päivän yllättäjät ( tai no ei niinkään ) oli kuitenkin Saara ja Mossa. Hyvä te. 

Paljon olet Saara töitä tehnyt Mossen kanssa ja sen kyllä huomaa. Loistavaa yhteistyötä ja tekemisen intoa

VOITTAJAN KORKKAUS  Kajaanissa 10.5.2014

                             Jippikayjei-hei-hei! Jippikayjei-hei-hei!

                             Jippikayjei-hei-hei! Jippikayjei-hei-hei!

                            Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä.

                            Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa.

                            Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä.

                            Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa

Ihmeellistä kyllä kun lauantai aamuna oli lähtö Kajaanin TOko kisoihin, mieli oli yllättävän tyyni. Vähän kuin periaatteella lähdetään reeneihin, ei mitään kymmentä kertaa vessassa käyntiä totaalisella tyhjennyksellä vaan tosi rauhallisella mielellä. Paikallaolo pikkaisen mietitytti, mutta reenit olivat menneet todella hyvin mitä nyt ollaan lumien sulamisten jälkeen ulkona ehditty reenaamaan joten sekään ei hirveänä kummituksena siellä takavasemmalla kummitellut

Koe paikkana oli Kajaanin pallohalli, missä samaan aikaan käytiin Match-Showta, tietty hirveän haukunnan säestyksellä

Mutta itse skabaan...

Tuomarina ja oikeuden sauvaa heilutteli Salme Mujunen

Voittajiin oli ilmottautunut 5 innokasta koirakkoa

Paikalla olo :  0, pysyihän se kokonaiset 15 sek. Tuli piiloon kurkkimaan että sori, oli pakko... Kummallista kyllä tuossakaan tilanteessa en laittanut hanskoja tiskiin enkä edes tuntenut mitään sen maata mullistavampaa epäonnistumista, minkä se Tiltu paikalle ololleen mahtaa... ei mitään. Onhan sitä elämässä paljon tärkeämpiäkin asioita esim. lomiksessa humputtelu kavereiden kanssa

Seuraaminen taluttimetta : 9,5 . Miten minä tykkäänkään tuon Tiltulaisen seuraamisesta ja kontaktin pitämisestä, mitä sitten jos latinopeppu välillä tanssahtelee, mutta se tekemisen into. Tuntui kuin olisin voinut seuruuttaa koko päivän, niin huoletonta menemistä kun on koko ajan tunne koiraa vilkaisematta että se on siinä, ihan lähellä ja me ollaan yhtä

Istuminen seuraamisen yhteydessä : 10, Ei mitään lisättävää, bueno

luoksetulo: 7, Ennakoi pikkaisen lähdettäessä, sekä seisominen lipui, maahan meno hyvä samoin kuin loppuasento

Ruutu: 10, Aivan huippu, meinasi tulla ohjaajalle itku kun lähti kuin nato-ohjus, nopea seisahtuminen käskystä ( tässä kohtaa ohjaajalla kaksi hernettä huiteli omiaan kun outteli liikkurin käskytystä maahan menemisestä, mutta onneksi ne herneet kohtasi suht nopeasti toisensa ), siitä maahan ja loppu on vain historiaa

Noutaminen esteen yli hypäten: 10, Loistava, lähdöt ja tulo laukalla sekä hyvä perusasento sivulle sekä pito kapulasta

Metalli esineen noutaminen : 10, Edellisen toistoa

Tunnistusnouto: 10, Rauhallinen suoritus. Hyvä työskentely nenällä, varma otto omasta ja laukalla tuonti, hyvä ote ja tuonti eteen mistä sivulle suoraan

Kauko-ohjaus: 9, Hyvät nopeat vaihdot. Pojo lähti seisomasta istumaan siirtymisessä, jossa toinen takajalka siirtynyt sekä perusasento pikkaisen vino

Kokonaisvaikutus: 10, Tuomarin mielestä meidän työskentelyä ja yhteistyötä on ilo katsoa. Koira tekee halukkaasti ja iloisesti työtä.... 

Sellainenhan se Tilta on... iloinen pelikone

Sinä, koirani, olet ainoa todellinen ystäväni. Mitä teinkään ansaitakseni kiintymyksesi
- F. Siano

                            Diva 26.4.2014  9 vuotta mittarissa

                                       Minun elämäni koirat

                                     Joka ei katso ohitseni poissaolevana,
                                     omia asioitaan ajatellen,
                                     vaan on läsnä tässä hetkessä,
                                     on minua varten.
                                     Joka ei vaihda minua nuorempaan,
                                     kauniimpaan, henkevämpään.

                                     Jota ei haittaa vähääkään,
                                     jos olen liian lihava, laiha, pitkä, lyhyt
                                      tai sairaudet ovat jättäneet minuun lähtemättömät jälkensä.
                                    - Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.

                                       Jolle olen aurinko, kuu ja tähdet,
                                       kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,
                                       maailman keskipiste.
                                       Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.

                                        Joka tulee lähelle,
                                         sydämeen asti, kun kärsin.
                                       - Sinä suret, minäkin suren.
                                          Jonka silmät nauravat, kun nauran.
                                       - Sinä olet onnellinen, minäkin olen.                                  Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna,
                                   aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti.
                                   Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä,
                                    henkensä minun käsiini.

                                          Minun koirani.
                                          Minun elämäni koirat.
                                              (Anna-Liisa Suni)
  Tyyne 3.5.2014 6 vee

                                            Beso Bocan Adelfa , Fanni 9.11.2007- 30.4.2014



                       

                                      Satumetsän laidalla oli portti… 
                                      Se oli pieni portti, pienin kaikista. 
                                      Niin vihreä se portti oli
                                      ja täynnä pieniä kirsikankukkia. 
                                      Siitä mahtui kulkemaan läpi
                                      vain harvassa ja yksitellen.
                                      Se oli taivaan portti pois Satumetsästä. 
                                      Ja sen portin läpi kulkivat
                                      kerran kaikki koirat,
                                      niin rauhallisena mieleltään,
                                      kevyesti askeltaen. 
                                      Portin takana oli ikuinen meri 
                                     ja suuremmat metsät. 
                                     Se oli uusi kaunis maailma,
                                     satujen koirataivas. 
                                     Kerran iltana rauhaisana, 
                                     portin luokse kulki koira.
                                     Ei vanha iältänsä,
                                     mutta uupunut voimiltansa.
                                     Rauhallisena se kulki,
                                     kulki ikuisuuden portille 
                                     niin pienelle portille, 
                                     josta läpi kuljettiin vain yksin. 
                                     Pieni koira istui,
                                     katsoi portista kauas.
                                     Näki valon ja ihastui siihen,
                                     niin kauniilta valo näytti. 
                                    Olisi valon ottanut kiinni,
                                    mutta se paistoi portin toisella puolella. 
                                    Niin askeleen rohkean otti lähemmäs. 
                                    Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt,
                                    pieni koira, 
                                    se muuttui kevyeksi aivan,
                                    niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
                                    Valo kaunis teki sen taas 
                                    nuoreksi ja rohkeaksi.
                                    Se istui katsomaan, 
                                    odottamaan seuraavaa kulkijaa.
                                    Niin on koirani mennyt siitä portista… 
                                    Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat. 
                                    Miksi suren,
                                    miksi itken niin paljon? 
                                    Koirani on rauhallinen ja tyyni. 
                                    Sen on hyvä olla.

 - Kirjoittaja tuntematon -