Näinkin voi käydä Joulun pyhinä

Ensin on karvallinen versio

jaaa, sitten vähän karvattomampi versio

Olen vakaasti sitä mieltä että perroilla on geeni, joka kytkeytyy päälle kun trimmerin polkaisee käyntiin. Niiin ne ovat kuin kalat vedessä kun turkki saa kyytiä. Ei minkäänlaista vängertelyä vastaan tai pakoon luikertelua. Siinä ollaan niin kauan kuin tilanne vaatii...tosin huulten ympäriltä ajettaessa käyntiin pieni keskustelu siitä ajetaanko ne vai jatkaako Amo marraskuun movember villitystä, mutta yhdessä tultiin että movember on taaksejäänyttä aikaa ja ajellaan ne.
Tuostapa päästiin aasin siltana siihen pitääkö koiralle puhua vai ei ? Itse puhun niille kuin ruuneperi, selostan päivän tapahtumat ja jos oikein mättää juttelen mieltä painavat asiat myös niille ja voin olla varma ettei niitä puheita kyliltä kuule. Varppina pysyvät salassa. Kääntelevät päätä puolelta toiselle ja ilmeet ovat ainakin sellaiset että ymmärtävät jokaikisen sanan
Tässä eräänä päivänä eräs asiakas kertoi tulevansa aamuisin meitä lenkillä vastaan aina samaan aikaan. Hän olisi halunnut moneen kertaan huutaa huomenet, mutta sanoi ettei ole kehdannut " häiritä " minun jutustelua koirille- Käy kuulemma sellainen kilikatus kun puhun niille. En tiennyt olisinko halunnut vajota tiskin alle vai mitä, mutta minkäs sille teen, niin sitä ajatuksissaan kävelee ja juttelee kamuilleen että ulkopuoliset häiriöt häviää ja jatkan jutustelua niille tästä eteenpäinkin ajattelevat muut mitä tahansa. Olisi kiva tietää kuinka moni puhuu koirille muutakin kuin Eit ja hyit ??
Sama asia tuli mieleeni kun sairaslomalla ollessani satuin katsomaan Hännänheiluttajat - jakson  jossa Brad Pattison nimenomaan kielsi puhumasta koirille mitään ylimääräistä ja mikä myös jäi mieleen oli se ettei koirat missään nimessä saa kulkea omistajan edellä vaan aina sivulla tai takana !!
Meillä mennään ainakin suurimmaksi osaksi koirat edellä ja tietysti sitten hallintaan sivulle jos vastaan tulee koiria enkä koe millään tavalla että meillä olisi ns. johtajuusongelma. Koko sana hirvitys puistattaa, sillä mielestäni johtajaa ei meidän huushollissa tarvita, ainakaan minun ja koirien välille Niin ja kun hienosti ohitetaan muistan taas avata suuni ja kiittää hienosti tehdystä hommasta.

Tyyne halusi myös toivottaa Hyvät Joulut ja Uuden Vuodet

JOULU ON JO OVELLA

En tiedä liekkö hirmuinen työputki töissä, kamala flunssa vai ajatus siitä että kohta on Joulu ja muutama ansaittu vapaapäivä niin ajatus siitä että pitäisi tänne jotain raapustaa on ollut tosi kaukainen asia. Mitään erityistä ei ole tapahtunut. Päivät ovat menneet tappavan tasaisella rytmillä. Amon takia / vuoksi / on herättävä arkiaamuisen klo 5 että kerkiää tehdä kaikki tarpeellisen ( tarpeettoman ) ennen töihin menoa että jätkällä ( kuin myös muilla nelijalkaisilla ) olisi kutakuinkin mukiin mentävät olot ennenkuin iltapäivästä joku raahautuu töistä kotiin
Reenailtu on Amon kuin myös Tiltan kanssa aika ahkeraan. Tiltun kanssa olisi tässä alkuvuodesta tarkoitus korkata VOI:ja ja Amon kanssa on menty perusjuttuja. Sivulle tullaan jo ilman apuja ja siitä maahan onnistuu myös jo aika päheesti. Noutokapulan pitämistä, jumppailtu kaukkareita, paikalla oloa. peruuttamista, seuruutusta ihan kaikkea mitä ohjaajan päähän voi  vain pälkähtää. Onhan se kyllä reipas pikkumies oppimaan.
Yleensä Amo on saanut ruokansa kädestä ja " tehden töitä " mutta nyt tämän flunssan takia aamupala on tullut kuin manulle illallinen ja tuon elukan ilme on hö ??? yhtänä  kysymysmerkkinä ja pitää sanoa useamman kerran että ole hyvä ja syö ennen kuin menee kupille

Pikku keikka käytiin eläinlääkärillä pojun kanssa kun ontui ja arasteli oikeaa olkavartta. Mitä lie päivän aikana tehnyt huoneessaan kun satuttanut itsensä. Luoja tietää.  Amo sai cartrophen pistoksen ja sen kunniaksi illalla sitten pääsi " ihan ite " sohvalle ja ilme oli lapsella joka on saanut tikkarin. Tietenkin hoitona oli myös lepoa, mutta se onkin toinen tarina onnistuiko se. Kysyinkin eläinlääkäriltä olisiko niillä ollut pentupakkopaitaa myytävänä johon pentusen saisi rauhoittumaan, ei kuulemma ollut

Pakkolevossa. Tilta vain komppaa toipilasta

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.... niin kuin Amon ensimmäinen poron luu

Tiltu näyttää esimerkkiä miten tässä toimitaan

Liekkö maailman suurin ihme pikkumiehen mielestä

Ensin tätä pitää haistella, sitten vasta maistella  vai miten se meni ?

Ja Diva, silmät kiiluen luun kimppuun

On myös asioita joita pitää kokeilla, ihan ite

Vintin rappusia ylös ja alas. On sieltä kerran tipahettukin, mutta eikun uudestaan

Ja sitten voi levähtää koko porukalla. Diva ei vain sopinut enää pöksään. Mainittakoon että tämä on Divan ykkös paikka viettää siestaa, siis tuolla pöksässä, ei sen ulkopuolella

Tässä me taas mennään, koko sakki, jonnekin

Ensi vuodeksi on sitten jo Amon ensimmäinen koulutusviikonloppukin varattuna. Tuskin maltan odottaa

Saakohan lumesta ikinä tarpeeksi

Tiltan ilme kertoo kaiken, tää on MUKAVAAAAA

PIKKUINEN PERROMIES ETSII OMAA RAKASTAVAA PERHETTÄ !!!!!

Beso Bocan Diaplillo eli Pablo

Pablo etsii tällähetkellä omaa rakastavaa kotia. Entiset omat ihmiset eivät muuttuneen elämäntilanteensa takia pysytykkään pitämään tätä ruskeaa hurmuria, joten jos tunnet että sinulla on perron mentävä aukko sydämessäsi ota yhteyttä minuun 040 7793932 tai sitten Emmi Lohvaan 0400 894087, jonka luona Pablo nyt elelee Jyväskylässä. Pablo on saanut olla " terapiapentuna "  Emmin työpaikalla kuin myös mukana Emmin omien koirien harrastuksissa . Luonteeltaan avoin ja reipas nuorimies.

Rauhaisaa Joulua ja kaikkea hyvää tulevaan Vuoteen 2014

Jotkut ei ressaa joulusta

KATJAN KOULUTUKSESSA MUHOKSELLA

Viikko sitten sunnuntaina herätyskello herätti 4.30. Kyllä. Sehän ei ole ihan normi herätys aika vapaa päivän aamuna, mutta tätä herätystä ei voinut missata, on nimittäin outettu kuin lapsena joulupukkia. Ulkona mitä " mahtavin " ilma. Lunta yön aikana satanut metri tolkulla tai ainakin se tuntui siltä.
Enivei, koirat autoon ( Tilta, the päivän reenaaja sekä Amo, the maskotti, tutustumassa tuleviin työpaikkoihinsa )
Mutkan kautta Aila kyytiin ja sitten Ippa ja Mantuli ( toinen päivän raatajista )
Yöllisen lumisateen ansiosta tiet oli Suomussalmelta Puolangalle aivan kamalat. Aurauskalusto oli jossain päin pitäjää aukaisemassa muita teitä, mutta sitähän ajaa kelin mukaan joten tapauksessani joku hyväkuntoinen olisi pysynyt reippaasti imussa mukana vaikka hölkäten...., onneksi isommat tiet olivat sitten puhtaat ylimääräisestä lumivaipasta ja pääsi ajamaan suhtnormi vauhtia. Ei tarvitse varmaan erikseen mainita, mutta ei tälläkään kertaa osattu ihan suoraan päätepysäkille vaan jouduimme tekemään useamman koukeroisen

Reenihallina oli vanhasta navetasta tehty reenauspaikka ja oli kyllä puitteena ihan mahtavat, " kierrätystä " parhaimmillaan ja siitähän se ajatus sitten meilläkin lähti tulomatkalla itämään, jospa meilläkin olisi joskus samantapainen. Vanhoja, tyhjäksi jääneitä navettojahan on Suomussalmi pullollaan, joten jospa meitäkin tärppäis, niin ja ihan tässä taajaman lähettyvillä vielä

Tiltulaisen reeniohjelmaan kuului ruutu, sivuaskeleet, seuraaminen ja luoksetulon pysäytykset, VOI:n kaukkarit sekä paikalla olo. Uusia vinkkejä tuli ja vanhoja hyväksi havaittuja keinoja käytetään edelleen

Ruudussa vaihvistetaan paikkaa vielä kosketusalustalla, joka tulee olemaan siellä lähes tulkoon aina, muutamaa silloin tällöin olevaa " tyhjää " lukuunottamatta. Halu mennä ruutuun on kyllä melkoinen

Sanoisinko aika bueno

Palkaksi kunnon piletys

Sivu askeleissa vahvistetaan oikealle tulemista vielä namilla. Vasemmalle tulemiset hyvät, samoin kuin peruuttaminen. Tiltun seuraaminen hyvää, paikka pysyy koko ajan hyvänä, samoin kontakti ei katkea hetkeksikään, mutta jotakin viilaamista tähänkin liikkeeseen, pientä painamista välillä jota korjataan imutusseuraamisella

Palkaksi leikkiä ja rakkautta

Luoksetulossa vahvistetaan takapalkalla että napsahtaisi pysäytykset ihan kunnolla. Kaukkarit ovat kyllä pientä, pientä viilausta vaille huiput ja kuinkas ollakaan paikalla olo oli rauhallinen ja hyvä. Jospa se siitä alkaisi lopussaankin napanuora katkeamaan meidän välillä tässä liikkeessä

Miten joku voikaan olla niin <3

Ei Mantankaan seuraamisessa mitään valittamista ole 

ja mukavaa näyttää olevan Mantallakin. Ei siis turha reissu

Myös Amo pääsi reenauksen makuun. Ei kai sitä ihan turhan päiten lähetä mukaan. Amon kanssa reenailtiin sivulle tulemisia, seuruutuksen alkeita, käännöksiä ja vauhti luoksetuloa. Tietty häiriö on suurempi kuin omassa huoneessa reeniminen, mutta ilokseni voin sanoa että käsissäni on pentunen joka haluaa ennemmin olla minun kanssa ja hömpöttää minun kanssa juttuja kuin haistella kenttää tai viihdyttää sivusta seuraajia

Kaikkea sitä pentunen joutuu kestämään, mutta tälläistä se elämä on, ei aina niin kivaa

mutta onneksi on niitä mukaviakin asioita kun vain jaksaa odottaa

herkkupalkka sivulle tulosta

pikkuisella jo kontakti kohillaan

välillä pitää varmistaa että meitä varmasti kuvataan

Reenien jälkeen tietty reissupitsalle ja reenien purkua ja analysointia kotimatkalla. Kiitos Kirjuri-Aila muistiinpanoista

Huippu koiratäyteinen päivä


Amo pojan kanssa eka rokotus takanapäin. Ei juurikaan huomannut koko pistosta, koska tutkittavaa oli niin paljon ja tietty eläinlääkäri piti tervehtiä kunnolla. Toinen kives oli pullahtanut toisen viereen joten sitä ollaan jo miehen alkuja

Alla linkki Amon reenilöisiin

Amon ekat " häiriö " reenit omassa hallissa. Välillä pitää tietty tarkistaa että kuvaaja ei nuku